Jesse Mäntysalon kirjoittamassa artikkelissa (Yle.fi 26.4.2022) käsitellään ”pakkouskonnon” opetuksesta ja elämänkatsomustiedon tarjoamisesta.

Katsomusaineisiin sekä opetuksen nykytilaan ja uudistustarpeisiin perustettu työryhmä on todennut pitkän aikavälin tavoitteeksi, että lukio-opinnoissa myös uskontokuntiin kuuluville olisi tarjolla elämänkatsomustietoa ja toisin päin.

Lukioihin suunnattu uudistus on mielestäni hyvä asia sen takia, että nuori on lukioikäisenä todennäköisesti valmis jo päättämään, mitä elämältään haluaa ja mihin uskoo. Uskonnon opetus on kuitenkin tärkeä asia, enkä itse koe uskonnon opetuksen olevan pakonomaista. Esimerkiksi ulkomaille matkustaessa olisi hyvä tietää maan kulttuurista ja uskonnollisista rituaaleista, että ei tulisi esimerkiksi tilannetta, jossa tahattomasti loukataan jonkun ihmisarvoa.

Elämänkatsomustieto on mielestäni hyvä vaihtoehto ihmisille, jotka eivät halua uskoa samoihin asioihin, mihin valtaosa maailman väestöstä uskoo. Elämänkatsomustieto antaa kuitenkin melko samanlaisia oppeja kuin uskonnon opetuksessa. Esimerkiksi se kehittää omaa arvostelukykyä toisia ryhmän jäseniä kohtaan ja sitä kautta ymmärtää toisen ihmisen ihmisarvon.

Työryhmä haluaa eroon "pakkouskonnon" opetuksesta lukioissa – "Tosi hyvä asia", sanoo lukiolainen Miisa Nieminen, 17 (yle.fi)