Ylen uutisessa “Työryhmä haluaa eroon pakkouskonnon opetuksesta lukioissa” nostetaan esille, ettei uskonnon opiskelussa ole valinnan vapautta. Vanhempien tekemä päätös ohjaa lapsen uskonnon opiskelua täysi-ikäsyyteen asti. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluva ei voi opiskella elämänkatsomustietoa. Mutta kirkkoon kuulumaton voi silti opiskella uskontoa. 

Ongelmana on epätasa-arvo. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat nuoret pakotetaan opiskelemaan uskontoa vasten heidän tahtoaan. Vaikka uskonnossa opetetaan kulttuurista ja se on hyvin yleissivistävä oppiaine, on opetuksessa silti vahva ote kristinuskoon. Moni suomalainen nuori ei harjoita uskontoa millään tavalla ja voi kokea myös uskonnon opiskelun vieraana ja vanhanaikaisena. 

Yhteiskuntamme on maallistunut ja kansainvälistynyt, nuoret haluavat löytää vastauksia kysymyksiinsä pohdiskelusta ja elämänkatsomustiedosta. Varsinkin ala-asteella uskonnonopetus pyörii lähes pelkän kristinuskon ympärillä, siellä opetetaan vahvasti, että kristinusko on ainoa todellinen uskonto. 

Ei ole järkevää kokonaan poissulkea uskonnon opetusta. Kulttuurientuntemus on tärkeää, mutta uskonnonopetus pitäisi olla sopivana lisämausteena muiden aihepiirien keskellä, silloin se ei loisi pakottamisen ilmapiiriä. Sitä voitaisiin opettaa esimerkiksi maantiedon tunneilla, kun käsitellään muitakin kulttuuriasioita. Myös kirkkoon kuuluvilla tulisi olla tasavertainen mahdollisuus valita opiskella elämänkatsomustietoa.